The Call of the Wild / Erämaan kutsu

He staggered, still trying to hold off the cold bite of death.

H?n horjahti, yh? yritt?en pid?tell? kuoleman kylm?? puremaa.

He had seen this before, but always from the winning side.

H?n oli n?hnyt t?m?n ennenkin, mutta aina voittajan puolelta.

Now he was on the losing side; the defeated; the prey; death.

Nyt h?n oli h?vi?jien puolella; voitettu; saalis; kuolema.

Buck circled for the final blow, the ring of dogs pressed closer.

Buck kiersi viimeist? iskua varten, koiraparvi painautui l?hemm?ksi.

He could feel their hot breaths; ready for the kill.

H?n tunsi heid?n kuuman hengityksens?; valmiina tappamaan.

A stillness fell; all was in its place; time had stopped.

Hiljaisuus laskeutui; kaikki oli paikoillaan; aika oli pys?htynyt.

Even the cold air between them froze for one last moment.

Jopa kylm? ilma heid?n v?lill??n j??tyi viimeiseksi hetkeksi.