Kaikki quantum entanglement värit. Platonin luolan myytistä Carl Jungin synkronismiin David Bohmin hologrammeihin

Kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimm?isess? osassa (Intuitio) kirjoittaja k?sittelee olennaisimpia hypoteeseja havaittavan maailman v??r?st? todellisuudesta. Suuret ajattelijat ovat suunnitelleet aineen ylitt?v?n tietoisuuden tason olemassaolon. L?yd?mme t?m?n idean Platonin "Myth of the Cave", Berkeleyn "Non-materialistinen teoria" ja my?s "Form Psychology" (Gestaltpsychologie). Arvovaltaisin l?hde on teoksissa "kollektiivinen alitajunta" ja Carl Jungin "synkronisuuden teoria".

Toisessa osassa (Vahvistukset) kirjailija kuvaa elementaarisesti, mutta yksityiskohtaisesti kvanttifysiikan polun Thomas Youngin kokeesta kahden halkion kanssa tehdyst? esteest? tilojen p??llekk?isyyden ja kvanttikorrelaation ilmi?ihin. N?iden etuoikeutettujen avainten avulla on mahdollista ymm?rt?? kvanttipitoisuus. Kolmannessa osassa (n?k?kulmat) kirjoittaja kuvaa David Bohmin kehitt?mi? teorioita "kvanttipotentiaalista" "implikoituun universumiin ja eksplikoituun universumiin" ja kosmoksen holografiseen visioon. Kaikki selitet??n t?ysin yksinkertaisella tavalla ilman matemaattisten kaavojen k?ytt?? ja monien kuvien avulla.

Alun perin ihmiskunta on halunnut tutkia asioiden alkuper?? ja koostumusta, l?yt?? niiden toiminnan ja l?heisen tarkoituksen.

Yleisesti k?ytetty menetelm? on hajottaa esineet pienempiin osiin ja analysoida ne sitten kaikilla mahdollisilla tekniikoilla visuaalisesta tutkimuksesta kemiallisiin reaktioihin. N?in tapahtuu edelleen t?n??n. Esimerkiksi, jos tutkija haluaa l?yt?? graniittikuutioiden kemiallisen ja fysikaalisen rakenteen, h?n jakaa sen pienempiin paloihin, kunnes se on jaettu yksitt?isiin atomeihin.

Kuitenkin, jos tutkija haluaa itse tutkia atomin muodostavia yksitt?isi? hiukkasia, h?n saa uskomattoman yll?tyksen. Graniittikuutio k?ytt?ytyy kuten j??kuutio. Tutkija n?kee aineen, josta tulee sumu, haihtuu, katoaa sormiensa v?liin. Kiinte?st? aineesta tulee energiaa, joka v?risee.

Yksitt?iset hiukkaset muuttuvat vaihteleviksi aaltoiksi ilman kiinte?? ruumiillisuutta.

Subatomisella tasolla aine ei ole en?? kiinte?? ainetta, vaan siit? tulee jotain erilaista.

Alkeishiukkaset pett?v?t meit?. Ne n?ytt?v?t kiinteilt? t?plilt?, jos joku tarkkailee niit?, mutta k?ytt?ytyv?t kuin v?risev?t aallot, kun niit? ei havaita.

Atomit sis?lt?v?t k?yt?nn?ss? vain tyhji?t?.

Pinnalla uskomme, ett? voimme koskettaa, punnita, manipuloida ja mitata ainetta. Mutta intiimimm?ss? koostumuksessaan aineesta tulee tyhjyyden, energian, tiedon, aallon tai t?rin?n aaltoilu. Se, mik? n?ytt?? meille kiinte?lt? materiaalilta, ei ole intiimimm?ss? muodossaan en?? kiinte?? materiaalia.

T?ss? vaiheessa on selv??, ett? emme voi en?? puhua yhdest? todellisuudesta. Tarkkailutasosta riippuen ??rimm?isen pienest? ??rett?m?n suureksi todellisuutta on monia, kaikki erilaisia, mutta kaikki totta.